Auringon säteet kutittelevat ja kuiskivat, houkuttelevat rientämään jo kesälaitumille. Karistelemaan talven tomut harteilta. Viimeisiä tenttejä ja rästihommia, sitten koittaa vapaus! ..Tai oikeastaan kesätyöt, mutta romantisoidaan vähän, niin pysyy tunnelma keveänä.
Opiskelen teollista muotoilua, ensimmäinen vuosikurssimme päättyi juuri. Kevät oli täynnä uuden oppimista, joka piti sisällään onnistumisen voittajafiiliksiä sekä epämukavia (hiusten harmaantumista aiheuttavia) ei niin hyviä hetkiä. Teollisen muotoilun ensimmäiselle vuodelle mahtui kirjava skaala erityyppisiä opintojaksoja, plastisesta sommittelusta (lue: keramiikkaa) 3D-mallintamiseen. Yhtenä opintojaksona oli myös “Muotoilu- ja tuotekehitysprosessi (5 op)”, josta nyt kerron vähän tarkemmin ja jonka työn tuloksina syntyivät postauksen videoissa esiintyvät tuotteet. Tavoitteena oli tutustua teollisen muotoilijan työhön osana tuotekehitysprosessia. Mikä on muotoilijan osa tuotekehityksessä, ja mitä työtehtäviä siihen kuuluu?
Tehtävänantona oli ratkaista piensäilytykseen liittyvä ongelma. Tarkoituksena oli haastattelujen kautta löytää säilytykseen liittyviä haasteita, jotka muotuilun keinoin tulisi yrittää ratkaista. Prosessi piti sisällään mm. ideointia, konseptointia, analysointa, vertailutaulukkoja, hahmomallien askartelua ja pajalla nikkarointia.
“Muotoilijassa on oltava yksi osa tohtoria, yksi osa insinööriä ja yksi osa taiteilijaa.” -Yrjö Kukkapuro
Ideointivaiheessa luovuus saa kukkia: toivottavaa on, että kriittisyys olisi tässä vaiheessa nollatilassa, jolloin hulluimmiltakin tuntuvat ideat saisivat mahdollisuuden. Ideointirikkaan vaiheen jälkeen siirrytään analysoimaan ja karsimaan sivuja luonnoslehtiöstä. Tässä vaiheessa voi heittää rillit nenälle ja tarkastella ideoita hieman kriittisemmin. Ajatustyön jälkeen alkaa fyysisempi osuus. Paperilla olevat kuvat täytyisi saada nyt kolmiulotteiseen muotoon. Paperia, sakset ja liimaa. Hahmomallien kautta konkretisoituu, onko idea valmistuskelpoinen. Kun tuote on alkanut löytämään muotonsa ja mittansa, täytyisi valita materiaalit ja painella pajamestarin puheille, ja jos kaikki on hyvin, ei muuta kuin hommiin! Tämähän olisi se ideaali tilanne, sillä aika kuluu ja kohtahan pitäisi olla jo valmis tuote, no uusiksihan se menee ja lisää hahmomalleja, lisää mittailua, hiki alkaa jo puskea ja epätoivo hiipiä, “ei minusta ole mihinkään – ei muotoilijana eikä elämässä ylensäkään…” Itsesääli melkein ottaa jo yliotteen, kunnes (niin kuin kaikki parhaat ideat yleensä) alkaa paineen alla syntyäkin yllättäen oikeita valintoja ja lähes timanttisia tuloksia. Viimeisenä osana prosessia ovat vielä portfolio, tuotteesta hyvät kuvat ja Instagramiin päivitys “#ihanitetein”. Tässä vaiheessa saa taputtaa itseään ja luokkakaveria olalle ja kehua kilpaa kättemme töitä.
Teksti: Noora Karila
Konseptit: teollisen muotoilun opiskelijat; Ekaterina Hannukainen, Eetu Heikkinen, Maria Jokinen, Noora Karila, Laura Laamanen, Ville Lahtomaa, Elias Metsämaa, Pietari Noutere, Jussi Ryynänen, Elina Sahlgren, Tuuli Sarvanne, Stephanie Schönberg, Joonas Sillanpää, Miikka Siekkinen, Jenny Tiitinen, Eerika Toivonen, Minka Virtanen, Tiia Westerholm
Kuvat: Elina Sahlgren ja Kati Pihko
Ohjaus: Merja Kosonen, Pekka Koivikko
