Kirjoittanut: Nora Anttonen, kuvat yhteisestä kansiosta. Matkalla mukana: Eerika Minkkinen, Jenna Kallonen ja Erkki Lähde
Tovi sitten me, neljä teollisen muotoilun fuksia vuosimallia 2017, suuntasimme innokkaina Tukholman huonekalumessuille, jotka ovat Skandinaavisen designin vuosittainen kohokohta. Kerromme tässä postauksesta matkastamme, ja messuilta käteen – ja ennen kaikkea päähän – jääneistä asioista. Ohessa myös muutama reissuvinkki ah niin ihanaan Stokikseen.
Torstaiaamuna 8. helmikuuta oli vuorossa lyhyt lentopyrähdys Arlandaan, josta suuntasimme evästauon kautta majapaikkaamme eteläiseen Tukholmaan. Ensimmäinen päivä meni majoittautuessa ja tutkaillessa kaunista kaupunkia, ja kävimme muun muassa tsekkaamassa Monteliusvägenin näköalapaikalta, miltä Tukholma näyttää iltavalaistuksessa. Poikkesimme Pen Store:ssa – josta löytyy varsin kattava valikoima piirustustarvikkeita, Copic-tusseista Moleskineihin ja Faber-Castell -setteihin. Nautiskelimme pikkuisessa ravintolassa herkullista ruokaa, ja täytyy erityimainita astioina käytetyt puiset kulhot, joiden estetiikkaa ja käytännöllisyyttä pohdiskelimme. Ravintolatilaukset ja muu kommunikaatio tehtiin koko matkan ajan, aina kun vain kykenimme, tietenkin på svenska.
Ensimmäinen messupäivä valkeni aurinkoisena ja kirpeänä. Hurautimme bussilla Stockholmsmässanin kupeeseen, fiksasimme liput, ja lähdimme valloittamaan messut. Halleja messuilla on kolme; loogisesti nimetyt A, B ja C, joiden kunkin sisällöt on lajiteltu suuntaa-antavasti omiin kategorioihinsa. A on ensisijaisesti ammattilaisille ja yrityksille, B yksityisille kuluttajille, ja C:stä löytyy kaikenlaista sälää ulkovaloista parisänkyihin. Näiden lisäksi ehkäpä kiinnostavin alue on opiskelijoiden sekä nuorten suunnittelijoiden oma stage, Greenhouse.
Katselimme ensin osan B-hallin tarjonnasta, mutta suuntasimme mitä pikimmiten suoraan karkkikulholle (myös kirjaimellisesti, myönnetään), messujen erikoisimpien tuotteiden estradille Greenhouseen. Siellä oli kaikenlaista jännittävää nähtävää ja koettavaa. Erityisesti tuoleja oli paljon, varsin outojakin – sekä Lundin, Aallon että Konstfackin opiskelijoiden käsialaa. Löytyi myös mm. puuseppäopiskelijoiden hienoja yksityiskohtaisia kalusteita, kummallisia japanilaistyylisiä puukenkiä, valaisimia – ja vanhuussimulaattori. Ständillä sai kokeilla erilaisia laseja, joilla simuloidaan näön heikkenemistä; tai kokeilla liikkumisen vaikeutumista jalkoihin kiinnitettävän rungon avulla. Hyvin mielenkiintoinen, ja vanhusväestön kasvavan määrän takia ajankohtainen, aihe ja idea, jonka avulla esimerkiksi suunnittelijan on huomattavasti helpompi ymmärtää vanhuksen kokemus, mahdollisemman fyysisesti ja autenttisesti.
Pyörimme loppupäivän ihmetellen, ihastellen ja innostuen. Ja tietenkin dokumentoiden inspiroivia ratkaisuja, muotoja ja esineitä. Kuvat sujahtelivat yhteiseen Drive-kansioon, josta on näppärä selailla jälkikäteen referenssejä. Näimme, miten Wegnerin Wishbone -tuolin punosta tehtiin, bongailimme erilaisia säilyttimiä (silmät tarkkana käynnissä olevan kurssimme teeman mukaan), ja ihastelimme viherkasvien integrointia designeihin. Jututimme messuesittelijöitä, ja tulimme jututetuiksi. Näimme mm. Martelan ständillä, miten toimii “äly-toimistotila”, hörpimme kahvia (ihan oikeiden baristojen tekemää, ei pohjaanpalanutta juhlamokkaa), pidimme levähdystaukoa istahtaen pastillituoleihin.
Messupäivä alkoi olla purkissa kolmen aikaan. Ilta meni leppoisasti seikkaillen, shoppaillen ja kokkaillen.
Koska messuilla on niin paljon nähtävää, olimme jo etukäteen varanneet toisenkin kokonaisen päivän siellä kiertelyyn. Siispä tuttu reitti messuhallille, ja koluamaan kaikki mitä edeltävänä päivänä ei keretty. Kävimme myös kuuntelemassa K.J. Bertilssonin design talkin aiheesta Colors & Trends 2019+. Oli kaikenkattava ja kiinnostava luento, joka todella pisti ajattelemaan. Miten kestävyys ympäristön kannalta vaikuttaa suunnitteluun yhä enenevissä määrin; kuinka valtava vaikutus väreillä on ihmiselle; miten värien trendi todella kiertää syklisesti. Ensi kerralla täytyy varata vielä enemmän aikaa myös näille luennoille, joita on tarjolla joka päivä useita.
Huomasi, ettei väkeä ollut tuolloin lauantaina enää ihan niin paljoa, sillä se oli voin yleisöpäivä, eli ammattilaisosuus oli päättynyt. Meillä oli nähtävää vielä paljon, ja päivä oli kutakuinkin yhtä pitkä kuin edeltäväkin.
Messuilun jälkeen lähdimme aivot designia entistä enemmän pulputen kohti keskustaa. Pendeltåg kuljetti meidät päärautatieasemalle keskustaan. Kävelimme iltapäiväruuhkassa Östermalmin kupeeseen, ja myöhäislounastimme Snickarbacken 7:ssa, 1800-luvulla tallina toimineessa, kahvilassa. Se, jos joku, on mysigt paikka. Kävimme myös tsekkaamassa KTH:n kampuksen, ja erityisesti arkkitehtuurin laitoksen 2015 valmistuneen rakennuksen, joka voitti Tukholman vuoden rakennus -palkinnon vuonna 2016. Sen jälkeen, illan jo pimettyä, piipahdimme hörppäämään kahvit, ja keskustelemaan päivän saldosta. Kahvilan sulkemisaika koitti, joten siirryimme Söderille istumaan iltaa ja pelaamaan korttia varsin tunnelmalliseen paikkaan.
Sunnuntaiaamupäivänä oli aika kerätä kamppeet ja sanoa hyvästit majapaikalle. Suuntasimme ensin aamukahveille sympaattiseen kahvilaan Telefonplanille, jossa muuten myös paikallinen Taideteollinen korkeakoulu, Konstfack, sijaitsee. Tämän jälkeen hieman kiertelyä kaupungilla, ja vielä iltapäivällä makoisa lounas Södermalmilla paikallisten tuttujen kera ihanassa Hermansissa, ja sitten kotimatkalle.
Kokonaisuudessaan hieno ja mieleenpainuva reissu, ja varmasti tulee lähdettyä kyseisille messuille vielä monta kertaa!
Kirjoittajan oma kommentti: mikä oli mieleenpainuvinta messuilla?
“Erityisenä jäivät mieleen messuilla käydyt keskustelut. Esimerkiksi EFG:n ständillä meidät otettiin lämpimästi huomioon, ja siitä jäi todella positiivinen fiilis. Keskustelimme niin toimitusjohtajan, kuin nuoremmankin työntekijän kanssa. Sen lisäksi Martelalla ja Finartella oli mukava rupatella, Himmeen ja INTOn ständillä tuttujen kanssa toki myöskin.
Vaikea valita lemppareita, mutta muotoilullisesti pidin kovasti mm. tanskalaisen firman YOKEn valaisimista (kuva), String-hyllyjen tyylikkäästä ständistä, ja Smekab Citylifen yleisestä rennosta meiningistä (sekä upeasta ja ystävällisestä fika-tarjonnasta). Huippuhyvä reissu kaiken kaikkiaan, ja kiitos Metropolialle sponsoroinnista!”
-Nora
