Haastattelussa opinnäytetyössään VR-työkalujen käyttöön perehtynyt Joonas Sillanpää.
Muotoilu ja teknologinen kehitys ovat olleet sidoksissa toisiinsa aina teknologisen vallankumouksen ja muotoilijan työn synnystä lähtien. Tämän myötä onkin kiinnostavaa seurata miten, esimerkiksi toimintaympäristöjen ja toimintatapojen muuttuessa virtuaalisiksi, muotoilijan työ tulee kehittymään. Saman teeman äärellä teollisen muotoilun opiskelija Joonas Sillanpää on tutkinut opinnäytetyössään VR työkalujen hyödyntämistä muotoiluprosessissa.
Sillanpäällä on teollisen muotoilun opintojen lisäksi ammatillinen tausta kuvanveistäjänä. Sen myötä hänellä on laajaa kokemusta sekä monien materiaalien käytöstä että erilaisista valmistustekniikoista. Minkälaiseksi kokemukseksi täysin virtuaalinen muodon luominen muodostui henkilölle, jolla on vahva osaaminen fyysisen maailman muokkaamiseen? Jäikö virtuaalinen mallintaminen vain opinnäytetyön aikaiseksi kokeiluksi vai vaikuttiko kokeilu vastavalmistuneen muotoilijan tapaan tehdä töitä? Lue alta Joonas Sillanpään haastattelu:
Pähkinänkuoressa: Mitä ja millä työkaluilla teit opinnäytetyösi?
Tein 3:n eri mittakaavan konseptia, testasi erilaisia virtuaalimaailman muotoilutyökaluja. Valikoiduin käyttämään Gravity Sketchia koska se on niin valtavan intuitiivinen ja saa työn kulun niin vapaaksi ja tietyllä tavalla sillä ei ole rajoitteita, toisin kuin perinteisessä CAD-mallintamisessa. Kokeilin Gravity Sketchin lisäksi mm. Kodonia, sillä ne olivat ne jotka koin tällä hetkellä kaikkein mielenkiintoisemmaksi. Kokeilin myös vähän Mind Deskiä, joka on Rhinon ja Solidworksin plug-in, mikä on jo sen myötä enemmän CAD-mallintamista.
Kalustosta: HTC vive silmikko oli koululla käytettävissä joten innostuin siitä niin paljon että hankin omankin, mutta jos nyt hankkisin silmikon niin hankkisin Valve Indeks VR-setin.
Miksi lähdit tekemään aiheesta opinnäytetyötä?
Mulle ehdottettiin sitä, kun mulla on kuvanveistotausta. Kiinnostavaa olisi miten mä lähestyisin virtuaalista mallintamista muodon rakentamisen kautta.
Mikä oli ennakkoasenteesi virtuaalimallintamista kohtaan?
Ehkä että mitä järkee siinä on? Pystyykö siinä saamaan tunnetta ja fiilistä tekemiseen? Vai onko se pelkästään eri ympäristössä tehtävää 3d mallintamista. Onko se vaan lasit päässä tehtävää samanlaista mallintamista kuin aikaisemmin.
Miten sitten kuvanveisto ja perinteinen tietokoneella tehtävä malintaminen: koetko samanlaiseksi vai erilaiseksi?
Koen tosi erilaiseksi: Jos on esim. oikeasti savea kädessä niin silloin kuin oikeasti tekee sen asian käsillä niin sen muodon tuntee ja sen voi aistia kaikilla aisteilla. 3d-mallintamisessa sä kuitenkin tavallaan annat vaan arvoja. Käsillä rakentamisessa on kuitenkin aina virheen tuoma inhimillisyys, se ei ole täydellinen jatkumo.
Millainen oli kokemuksesi aloittaessasi mallintamaan virtuaalisesti?
Vapaus, jos osaa mallintaa jollain ohjelmalla hyvin. VR:ssä olevat muotoilutyökalut omaa samoja elementtejä, joita monitorilla mallinnettavissa ohjelmissa on. Siihen perusideaan pääsee tosi nopeasti kiinni. Perustyökalut on nopeasti löydettävissä. Alat ymmärtämään pian miten saat rakennettua jonkun pinnan ja miten kokonaisuus rakentuu. Mallinnustaustan omaavalle ohjelma on nopea sisäistää ja intuitiivinen, mutta sellaisia VR- työkalujenpitääkin olla. Sen pitää olla kevyempää kuin perinteinen mallintaminen, muuten se minkä mallintaa epämukavat lasit päässä raskaasti voi mallintaa samalla mukavasti monitorin kautta.
Minkälaisia muita haasteita tai muita havaintoja koit VR-työkaluja käyttäessä?
Riippuu ohjelmasta, mutta raskaammat VR-ohjelmat vaatii tietokoneelta aika paljon, Gravity Sketch on kuitenkin niin kevyt niin pyörii suhteellisen hyvin. Itse tein maksimissaan 2 tunnin periodeja just lasien hiostamisen ja ergonomian takia. Keinotekoinen valo paistaa suoraan silmiin, niin jos tekee pitkän päivän niin kyllä pää tulee kipeäksi ja silmiä alkaa särkemään.
Oculus Quest on itsenäinen setti, joten se on helppo käyttää (ei majakoita, johtoja tai ylimääräisä tietokoneetta, vain silmikko ja ohjaimet). Siinä on se hyvä puoli että kun hankkii setin jossain pystyy oikeasti liikkumaan muotoillessa siinä pystyy kävelemään ja kiertämään samalla kun muotoilee objektia.
Mitkä olivat parhaat asiat VR-mallintamisessa?
Muodon ja mittasuhteiden kokeilussa ja harmonian hahmottamisessa. Parhaimmillaan se että pystyy muotoiluprosessin alkupäässä jo testaamaan että onko joku muoto ja muodon koko tai plastiset muodon suunnan muutokset toimivia. Siinä pystyy säästämään valtavasti aikaa versus perinteinen muotoiluprosessi (perus mallinnus ja fyysisten hahmomallien teko). Potentiaalin saa testattua virtuaalisella hahmomallilla nopeammin, voi säästää viikonkin työn.
VR-työkaluissa on mahdollisuuksia ja potentiaalia mm. monia tulevia ongelmia voi jo aikaisessa vaiheessa huomata. Ajatus siitä, että muotoiluprosessissa voidaan tehdä nopeammin asioita valmiiksi viehättää ja jatkuva muodon havainnointi ja testaaminen koko prosessin ajan.
Hyvä puoli on myös opiskelijan näkökulmasta: että jos kotiin hankkii ton VR setin niin ilman että omistaa minkäänlaista verstasta niin pääsee tutkimaan ja kokeilemaan erilaista muotoilua ja kehittämään omaa hahmotuskykyä.
Teit mallintamista 3:ssa eri mittakaavassa, mikä oli kokemuksesi siitä?
Mitä suurempi ja isompi on mallinnettava asia, niin sitä parempi se oli. Jos on vaikka ison rekan kokoinen objekti niin sen pystyy hahmottamaan täysikokoisena jo suunnittelun alkupäässä mikä on se mittakaava ja koko luokka. Myös pienemmässäkin koossa VR mallintaminen tuo siihen suunnitteluun ja kehittämiseen uutta. Pienenkin asian pystyy skaalaamaan isoksi ja havainnoimaan mitä siinä tapahtuu.
Mitkä ovat terveisesi henkilölle, joka ei ole kokeillut vielä virtuaalista mallintamista?
Avoimin mielin, rohkeasti kokeilemaan ja antamaan mahdollisuus. Eihän noi asiat ole valmiina, mutta on parempi olla aikaisin mukana, kun teknologian kehittyy hirveällä vauhdilla. Nykypäivänä työllistymisen kannalta ei kannata noita teknologioita täysin ohittaa. Käsitys niiden toiminnasta voikin avata joitakin ovia. Maailma ei ole stabiili ja muotoilu on ollut etunenässä ottamassa uusia teknologioita haltuun, niin ei jäädä vanhaan maailmaan kiinni. Pitää rohkeasti haistella mitä on tulevaisuudessa tulossa.
Kuvat: Joonas Sillanpään opinnäytetyöstä.
Joonas Sillanpään opinnäytetyö on osa Finnish Design Academy -hanketta, jossa keskitytään muotoilukoulutuksen kansalliseen kehittämiseen. Tulevaisuuden teknologiset ratkaisut, sekä uudenlaiset oppimisympäristöt kuuluvat myös olennaisesti hankkeeseen. Sillanpään opinnäytetyö on luettavissa täältä.
