Keväällä 2019 valmistuneessa opinnäytetyössään teollisen muotoilun opiskelija Eetu-Kasper Heikkinen suunnitteli ja konseptoi tietokonekotelon VR-laitteiden käyttöön ja säilytykseen. Tavoitteena oli kannettava ja helposti päivitettävä kotelo. Työ toteutettiin Metropolian muotoilun ja erityisesti XR Designin koulutuksen tarpeiden pohjalta ja teemaltaan työ liittyi olennaisesti Finnish Design Academy (myöhemmin FDA) hankkeen työpaketti 4:ssä tehtävään kehitystyöhön.
Kotelon tuli sisältää tarkoituksen mukaisen tietokoneen, liitäntä- ja säilytyspaikat lisälaitteille, sekä toimia tarvittaessa myös lisälaitteiden latausasemana. Koteloon sisältyvän tietokoneen osien tuli olla vaivattomasti vaihdettavissa. Virtuaalitodellisuutta käyttävät pelit ja työkalut vaativat perinteisiin vastaaviin nähden huomattavasti tehokkaammat komponentit, toimiakseen moitteettomasti. VR-sisällön kehittyessä, on tietokoneen laitteiston myös pysyttävä kehityksen mukana. Lisäksi kokonaisuuden tuli olla helposti mukaan otettava. Toimeksiantajan käyttäessä VR-laitteita usein esittelykäytössä, oli tärkeää, että kotelon laitteistoineen saisi kannettua vaivattomasti paikasta toiseen.
Tavoitteena oli suunnitella toimiva konsepti määriteltyjen suunnitteluajureiden avulla. Suunnitteluajurit koostuvat teknisistä- ja muotoilullisista kriteereistä. Kriteerit määrittyvät opinnäytetyön tutkimusosiossa syntyneiden tulosten- sekä omien havaintojen pohjalta. Lopputuloksena oli perusteltu konsepti tietokonekotelosta ja sen ominaisuuksista.
Teolliseksi muotoilijaksi valmistumisen jälkeen Eetu-Kasper Heikkinen työskenteli FDA-hankkeessa ja toteutti sinä aikana VR-kotelosta toimivan prototyypin. Prototyypin valmistuksessa otettiin huomioon seuraavat, suunnittelussa ilmenneet seikat:
Rakenne: kotelon rakenteen kiinnitysmekanismien tuli olla tarkalleen komponenttien standardien mukaiset. Prototyypin rakentamisessa kiinnitykset saattavat muuttaa hieman kotelon rakennetta ja ulkomuotoa. Muotokieli pyrittiin pitämään mahdollisimman samankaltaisena. Myös VR-laitteiden kiinnikkeitä tarkennettiin siten, että laitteet pysyisivät kotelossa mahdollisimman hyvin kiinnitettyinä.
Kannettavuus: tarkastellaan mahdollisuutta reppumaiselle, selkäkiinnitykselle. Selkään asennettava tietokone vaatii tosin ergonomisia ja täten myös rakenteellisista muutoksia.
Materiaalit: pyritään pitämään kehikkojen materiaalivalinnat samana.
Päivitettävyys: Mikäli komponenttien yhteensopivuusmahdollisuuksia täytyy monipuolistaa, on kotelon mittoja hieman kasvatettava. Nykyinen konsepti on näytönohjainta lukuun ottamatta suunniteltu yhteensopivaksi vain pienimpien komponenttien kanssa.