Margot De Caster. Invitation

The starting point for this workshop, 06.06. – 10.06.22, is the same as the one from which we, as designers, operate in practice every day. We use photography to observe existing situations, learn how to understand space and study it with more detail. The camera helps us to frame specific aspects of space and architecture from another point of view. In doing so, it supports us, designers, to observe our surroundings more closely and map them on another level than a plan or drawing does. In addition we also use photography as a tool for design research. Photography has the power to create narratives within the images that are taken. A series of pictures can tell a story about a certain building, about how people use space, and how they interact with it. We create different scenario’s depending on what we want to communicate to a group of people. By thinking on how we want people to perceive our images, we create the perspectives to facilitate the story we want to bring.

Within this workshop we will be interested in an architecture of the image. We will learn how to observe our everyday surroundings more closely. By walking and looking through the lens of our camera we will look with another perspective at our built environment. By observing, we become more aware. Like a flaneur1, strolling around the city and observing, reflecting and capture situations. Maybe you will find yourself being interested in how people create unintended interior spaces within the public space. Or how people will interact and experience space and how they might create temporary objects/structures to inhabit a space and make it their own.
Starting from a walk, we will as well focus in this workshop on terms like framing, composition, storytelling and narrative, etc. We will look at relevant photographers who all have a specific practice within the field and a particular way of capturing space. The pictures we will take are all documented observations but at the same time they are also a momentary state that is captured for eternity. It is the start of a story, a design process and at the same time it triggers the imagination.

A a walk – role of the flaneur

B storytelling/the narrative

C simultaneity and layering

D framing/composition

1 A flâneur is a stroller, a loiterer, someone who ambles without apparent purpose but is secretly attuned to the history of the streets he walks and the perceptions of people and objects he comes across- and is in covert search of adventure and new experiences. Flâneurs don’t have any potential goals in mind; they are not walking to get something or go somewhere. They seem to be doing nothing but in reality, they are looking; opening their eyes and ears to the scenes, people and objects around them. They wonder about the lives of those who pass them, creating narratives about the homes and buildings around them, people- watching, eavesdropping on conversations and observing street life in general. The aim is to learn and to discover.

Students: Ada Aaltonen, Coco Eräkangas, Mikaela Fogelberg, Iines Pettersson, Laura Pilvinen, Jutta Pääkkölä, Lotta Vanari, Livia Wager, Mia Watkins

Teaching and exhibition photos: Margot De Caster

Teollisen muotoilun neljännen vuoden opiskelijat suunnittelivat U6 työpajan jo valmistettavien tuotteiden tueksi uusia tuotteita, joista koostuu valmiita tuotepaketteja esim. ensisasuntoon muuttavalle tai opinnot aloittavalle. Palvelumuotoilun näkökulmasta projektia suunniteltiin niin, että tuotepaketteja on mahdollista tarjota henkilöille, joilla on talodellisesti vaikea elämäntilanne ja he voivat saada sosiaalitoimistosta maksusitoumuksen sijaan 4U-tuotepaketin.

Suunnittelijat: Karoliina Haimakka, Milva Mettälä, Milla Korpi, Henrietta Varhi. Ohjaava opettaja Tuomo Äijälä.

Uramuutosta suunnittelee moni, mutta koetun riskin lisäksi uuden suunnan löytäminen ja varmistuminen valinnasta herättävät epävarmuutta. Kokeiluja hyödynnetään liike-elämässä kun halutaan oppia mahdollisimman nopeasti. Voiko opinnäytteen avulla kokeilla uutta uraa? Mitä tällainen kokeilu voisi tarkoittaa käytännössä? Ja miten hyvin opitut taidot ja tiedot ovat tulevaisuudessa hyödynnettävissä?

Metropolian ammattikorkeakoulusta juuri muotoilijaksi (YAMK) valmistunut Minna Hellström kertoo omasta kokemuksestaan:
”Tavoittelin opintojen avulla uutta suuntaa uralleni. Olin varma suunnasta, mutta mitä uramuutos voisi konkreettisesti tarkoittaa jo keski-ikään ehtineelle?  Miten varmistaa oman osaamisen kertyminen? Miten paljon voisin hyödyntää oppimaani uudessa roolissa?”

Uuden uran kokeileminen on pitkään työelämässä mukana olleelle vaikeampi toteuttaa. Opinnäytetyön tekeminen uudelle yritykselle voi kuitenkin avata mahdollisuuden kokeilla uuden tyyppistä roolia ja näin sekä tarjota mahdollisuuden oppia uutta että hankkia kokemusta mitä uusi rooli käytännössä vaatisi. Huomioi prosessissa seuraava:

1. Valitse opinnäytetyön teemaksi ajankohtainen teema, joka kiinnostaa tavoittelemaasi alan yritystä toimeksiantajaksi. Näin saat yritykseltä parhaan tuen ja opit varmasti.
2. Valmistaudu toimimaan itsenäisesti. Ulkopuolisen tutkijan odotetaan toimivan asiantuntevasti ja johtavan omaa työtään. Itsenäinen työ tarjoaa mahdollisuuden testata roolia käytännössä.
3. Rajaa teema oppimistavoitteisiisi nähden. On hyvä olla avoin työn suunnalle ja säilyttää positiivinen vire, mutta muistaa omat tavoitteet oppimiselle ja rajata työ niiden avulla.

Valmistuttuaan Minna Hellström saavutti tavoitteensa uuden suunnan löytämisestä. Uusi suunta löytyi eri alalta, mutta saman tyyppisten ongelmien kanssa työskentelevän yrityksen parista. Uudessa työssään hän kertoo hyödyntävänsä opinnäytetyössä opittua seuraavasti:
”Opinnäytetyöni antoi minulle hyvät valmiudet sekä uudenlaisen strategisen ajattelun että palvelumuotoilun menetelmien hyödyntämisessä. Strategiatyössä   kokeilevasta kehittämisestä on tullut uusi työkalu ja työssäni olen jo pystynyt tunnistamaan milloin kehittäminen voi tapahtua perinteisen suunnittelun ja milloin kokeilujen avulla. Samoin palvelumuotoilu ja alan palveluntarjoajien kanssa toimiminen ovat minulle tärkeitä työni tavoitteiden saavuttamisessa. Koen, että opinnäytetyö antoi minulle tarvittavan kokemuksen ja varmuuden hakeutua ja toimia tehokkaasti uudessa roolissa”
 
Kiinnostaako sinua kuulla lisää siitä, miten hyödyntää opinnäytetyöprosessia kokeiluna uranmuutokseen? Lisätietoja antaa: Minna Hellström minnahellstroem@gmail.com

Opinnäytetyö

Muotoilun YAMK Opinnäytetyö

Honkarakenne Oyj:lle tekemäni YAMK-opinnäytetyö on kuvaus tyypillisestä palvelumuotoilun prosessista eri vaiheineen, jossa tutkimuksen kautta saavutettu asiakasymmärrys ohjaa suunnittelua. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Honkarakenne Oyj:lle sisustussuunnittelun palvelukonsepti, joka palvelee erityisesti Sisusta Vapaasti toimituksia ja toimii yleisesti kaupankäyntiä vauhdittavana lisäpalveluna. Lähtökohtana oli Honkarakenteen, eli tilaajan tavoitteet, sekä eri asiakasryhmien tarpeet. Sisustuspalvelutuotteen kehittäminen eteni palvelumuotoilun tuplatimantti -prosessimallia noudattaen vaiheittain tutkimalla, ideoimalla, määrittelemällä, testaamalla ja toteuttamalla.
Työssä hyödynnettiin laadullista eli kvalitatiivista tutkimusta, jonka tutkimusmenetelminä käytettiin kysely haastattelua ja havainnointia. Tutkimuksessa huomioitiin eri sidosryhmät ja lopulta toteutettiin kolme erilaista kyselyä, jotta päästiin muodostamaan mahdollisimman tarkka kokonaiskuva palveluiden tarpeesta, laajuudesta ja hinnoittelusta. Havainnointi perustui pääosin kilpailija-analyysiin, jonka aineisto oli löydettävissä internetistä. Myös oma ammattiosaamiseni ja kokemus sisustusarkkitehtina ja Honkarakenne Oyj:n hirsitalomyyjänä toimivat avainasemassa havainnointia tehdessä.

Tutkimuksen tuloksena saavutettiin asiakasymmärrys ja saatiin kartoitettua asiakkaiden kiinnostus sisustuspalveluita kohtaan, sekä heitä kiinnostavien tarpeellisten palveluiden laajuus ja hintataso. Kyselyiden avulla saatiin selville myös hirsirakentajia kiinnostavat tämänhetkiset sisustustyylit ja värimaailmat, sekä tavoitteellinen laatutaso. Kokemukseni, ymmärrykseni ja tutkimustulosten pohjalta syntyi palvelupolku, johon ideoin kehitysehdotuksia. Palvelusta muodostuikin lopulta opinnäytetyön sydän. Sitä kuvailtiin Honkarakenne Oyj:llä ansiokkaaksi yhteenvedoksi, jota tullaan hyödyntämään ja jatkojalostamaan tulevaisuuden palvelukehityksessä. Opinnäytetyön osalta jatkokehitykseen valikoituivat asiakkaille tarjottavat sisustus-suunnittelupalvelut ja kolme erilaista sisustusteemaa esimerkkisuunnitelmineen. Teemat rakennettiin kyselyiden pohjalta ihmisiä eniten kiinnostavien sisustustyylien ja pintakäsittelyiden mukaan. Tutkimustuloksiin nojaten ideoin ja hinnoittelin sisustuspalvelun, joka on räätälöity edesauttamaan Hongan koko tilaus- ja toimitusketjun sujuvuutta. Yksi tärkeistä sisustuspalvelun ominaisuuksista on asiakkaan ja suunnittelijan kohtaaminen.
Tulevaisuuden asiantuntijaprojekteissa tulen hyödyntämään oppimaani palvelumuotoilun prosessia työkaluna ja ohjaamaan suunnittelua tietoisemmin eri vaiheiden lävitse. Vaikka olen toiminut muotoilijana ja sisustusarkkitehtina jo yli kymmenen vuoden ajan, oli kiinnostavaa huomata, kuinka omaa totuttua työskentelytapaa voi muuttaa ja lähestyä aihetta täysin eri näkökulmasta tutkimuksen kautta. Samalla ymmärsin, kuinka tärkeää asiakasymmärryksen saavuttaminen on, jotta tuote- ja palvelukehitystä voidaan ohjata oikeaan suuntaan. Yhtä tärkeää on myös tunnistaa ja rajata yrityksen kannalta merkittävimmät asiakassegmentit, että kohdennettuja tuotteita ja palveluita tarjotaan yrityksen näkökulmasta tuottaville asiakkaille.

Iisa Laatio

Kuva: Iisa Laatio

Palvelumuotoilusta apua ongelmanratkaisuun

Suomessa tällä hetkellä joka kolmas ihminen kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyyden yleisyys ja sen haitalliset terveysvaikutukset tekevät siitä merkittävän yhteiskunnallisen ongelman. Yksinäisyyden vähentämisessä järjestöillä on merkittävä rooli. Koulutetut vapaaehtoiset kohtaavat yksinäisyyttä kokevia, ystävää pyytäneitä muun muassa Punaisen Ristin ystävätoiminnassa.

Koska apua tarvitsevia on paljon, ei ole varaa hukata yhtään yksinäisten auttamisesta kiinnostunutta, sanoo sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta Suomen Punaiselta Ristiltä.

Punaisen Ristin ystävätoimintaan mukaan pääsyn prosessin kehittämisessä muotoiluajattelu ja palvelumuotoilun menetelmät osoittautuivat erittäin toimiviksi. Prosessi kaipasi kehittämistä, sillä vapaaehtoisen polussa oli paikoin aukkoja ja polku veti hitaasti. Koulutuksiin osallistuneille tehdyllä kyselyllä kartoitettiin ongelmakohtia ja syitä sille, miksi he eivät olleet lähteneet mukaan toimintaan ystäväkurssin jälkeen.

Laaja-alainen perehtyminen muotoilun ja palvelumuotoilun teoriaan luo hyvän pohjan käytännön kehittämistyölle. Monien menetelmien käyttäminen ja niiden yhdisteleminen omiin tarpeisiin sopiviksi opinnäytetyössä on hyödyllistä ja antaa hyviä työkaluja tuleviin projekteihin. Opintojen aikana on hyvä ottaa käyttöön laajasti keskeisiä palvelumuotoilun menetelmiä ja juuri niitä, joita voi jatkossa käyttää, missä tahansa palvelumuotoiluprosessissa ja ongelmanratkaisussa.

Yhteiskehittämisen teoria ja käytäntö tukevat hyvin palvelumuotoiluprosessia. Kun käyttäjät osallistetaan kehittämiseen, saadaan lopputulokseksi ratkaisut, jotka aidosti palvelevat käytännön työtä. Paras asiantuntemus löytyy käyttäjiltä itseltään. Yhteiskehittäminen edistää myös luottamuksen ja sitoutumisen rakentumista. Yhdessä kehitettyä tulee käyttäneeksi todennäköisemmin kuin muiden ylhäältä antamaa.

Yhteiskehittäminen soveltuu erittäin hyvin vapaaehtoistoimintaan, toteaa muotoilun lehtori Juha Ainoa Metropoliasta.

Järjestöissä ja vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä on vielä paljon sijaa palvelumuotoilulle. Palvelumuotoilusta kyllä puhutaan ja sitä käytetäänkin, mutta ongelmanratkaisu-ulottuvuutta ei ole vielä hyödynnetty riittävästi. Tulevaisuudessa haluaisin viestiä järjestöille palvelumuotoilusta juuri ongelmanratkaisun menetelmänä ja tukea järjestöjen työntekijöitä, luottamusjohtoa ja vapaaehtoisia löytämään ratkaisuja visaisiinkin ongelmiin yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun keinoin, sanoo palvelumuotoilua Metropoliassa opiskellut Maaret Alaranta.

Kuva: Seinäkävely on hyvä muotoiluprosessin havainnollistaja työpajoissa. Maaret Alaranta

Opinnäytetyö