Kaisa Nurkkala tutki palvelumuotoilun YAMK opinnäytetyössään lasten tiedetuokioiden järjestämistä digitaalisen alustan avulla sekä esitteli asiakasyritykselle ehdotuksen opettajien digitaalisen yhteisön vahvistamisesta osana pedagogisen alustan käyttöä. Muotoiluratkaisun ytimessä olivat ne toiminnot, joiden kautta opettajat voisivat löytää yhteisöön liittymisen hyödyt sekä kokea saavansa tukea omalle opettajuudelleen etätyöskentelyn aikana ja opettajakollegoiden toimiessa ympäri maailmaa.
Opettaja kaipaa yhteisöltä enemmän kuin höpöttelyä
Opettajat ovat siirtyneet korona-pandemian myötä paitsi opettamaan, myös etsimään uusia ideoita, toimivia opetusmateriaaleja sekä vertaiskeskusteluja digitaalisiin ympäristöihin. Pedagogiikka on siirtynyt verkkoon, mutta niin ovat pedagogitkin, ja opettajat ovat ammattiryhmä, joille ideoiden jakaminen ja kokemus opettajayhteisöstä on erityisen tärkeä. Mikä sitten on se tapa, jolla opettajat yhteisöä digitaalisten välineiden avulla haluavat rakentaa ja millaiseen verkkokeskusteluun liittyä? Tutkin palvelumuotoilun opinnäytetyössäni pandemia-ajan opettamista sekä sitä, mitä opettajat digitaaliselta yhteisöltä kaipaavat. Kävi ilmi, että usein hyvin hektisessä asiantuntija-arjessa elävät pedagogit kaipaavat täsmällisiä vinkkejä tietyn taidon opettamiseen tai materiaalia, joka soveltuu juuri oikean ikäryhmän ohjaamiseen tai tietoaineksen käsittelyyn. Pelkkä höpöttely oppimisen ympärillä ei riitä, vaan keskustelun tulee olla tavoitteellista ja sen täytyy nopeuttaa opetuksen suunnittelua, jotta se tuntuu vaivan ja ajankäytön arvoiselta.
Verkkoyhteisön toiminnallisuus saa siis rakennuspalikoita täsmällisistä keskusteluista ja taitavan kollegan vinkeistä. Opettajat ovat oman substanssinsa erityisosaajia ja siksi he haluavat myös saada kädenjälkensä näkymään käyttämässään opetusmateriaalissa. Opettajalla on tarve kulkea pitämänsä opetustuokio ajatuksellisesti läpi ja siksi mahdollisuus muokata materiaaleja on erityisen merkittävä ominaisuus digitaaliselle alustalle. Samaan aikaan opettajat ovat halukkaita tukemaan toisiaan ja vinkkaamaan kehittämästään hyvästä käytännöstä kaverille. Täsmällisten vinkkien jakaminen yhtä lailla kuin ideoiden vastaanottaminen ovat elementtejä, joita hyvästä pedagogin digitaalisesta ympäristöstä tulee löytyä.
Korona-aika teki monesta vanhemmasta opettajan, kun rajoitustoimet sulkivat teitä, kouluja ja vaativat nuhanenäisiä lapsia jäämään päiväkotipäiväksi kotiin. Opetuksen suunnittelun vastuu jäi kuitenkin opettajille ja viimeistään tuolloin kävi selväksi, miten paljon tietoa, suunnitelmia, valokuvia ja videoita kotien kanssa pitikään jakaa, jotta oppimiselle syntyisi mahdollisuudet kodeissa ympäri maailmaa. Yhteydenpidon helppous, viestikanavien rajallinen määrä ja lasten tuotosten helppo jakaminen kodin ja koulun välillä nousivat entistä merkittävämmiksi ominaisuuksiksi oppimisteknologisissa ympäristöissä. Pandemia-aikana se korostui, mutta ilmiö lienee yhtä totta myös uudessa normaalissa ajassa: opettaja haluaa tunnistaa itsensä ja oman kädenjälkensä opetustyössään, käydä tavoitteellisia ja merkityksellisiä keskusteluja vertaisensa kanssa, löytää helposti ja nopeasti relevantteja ideoita opetuksen toteuttamiseen sekä tukea koteja yhteisessä tavoitteessa kasvattaa lapsista taitavia oppijoita ja oman vertaisryhmänsä jäseniä.
Kuva: Kaisa Nurkkala
