Blogi

-miten palvelumuotoilu ja oppiminen kohtaavat toisensa

• 

Pia Revon palvelumuotoilun opinnäytetyö rakentui teoreettisesta ja toiminnallisesta osuudesta. Työn tavoitteena oli tutkia mitkä ovat parhaita keinoja monialaisessa verkostossa työskentelevän henkilöstön osaamisen vahvistamiseen ja miten työkyvyn tuen uusia malleja juurrutetaan osaksi organisaatiota. Työn toimeksiantajana toimi Työkykyisempi Stadi -hanke, jossa työkyvyn tuen malleja kehitettiin ja kokeiltiin hankkeen toiminta-aikana.

YAMK opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui organisaatioiden oppimisesta, digitaalisesta oppimisesta, oppimismuotoilusta, sosiokonstruktiivisesta oppimisteoriasta, palvelumuotoilusta ja muotoiluajattelusta. Opinnäytetyön tuotoksena kehitettiin oppimiskokonaisuus Helsingin kaupungin sisäiseen käyttöön tarkoitetulle oppimisalustalle. Kehittämistyössä käytettiin palvelumuotoilun menetelmiä ja yhteiskehittämistyöhön osallistettiin Työkykyisempi Stadi -hankkeen sidosryhmäkumppaneita.

Kehitystyön aikana havaittiin, että palvelumuotoilun menetelmät ja yhteiskehittäminen sopivat hyvin digitaalisen oppimiskokonaisuuden tuottamiseen. Työ toteutettiin käyttämällä joitain tyypillisimpiä palvelumuotoilun menetelmiä. Kahden työpajan lisäksi kohderyhmään perehdyttiin muun muassa haastatellen ja kyselyllä. Varsinainen oivallus palvelumuotoilun hyödyntämisestä oppimisessa saatiin, kun perehdyttiin tarkemmin oppimismuotoilun käsitteeseen, ja siihen miten oppimismuotoilussa hyödynnetään muotoilun menetelmiä.

Asiantuntijatyötä pidetään ajoittain yksinäisenä puurtamisena, jossa yksi tietty henkilö työpaikalla hallitsee alansa monimutkaisuudet ja varjelee niitä ominaan. Tutkimuksessa todettiin, että organisaation osaamisen kehittämisessä yhden yksittäisen henkilön osaamisella on pienempi rooli kuin vahvalla ja positiivisesti vuorovaikutteisella tiimillä. Oppimismuotoilu ja yhteiskehittäminen voidaan tuoda koko organisaation asiaksi. Jatkan omassa työssäni oppimisen parissa ja opinnäytetyön tekeminen kirkasti minulle sitä, kuinka monenlaista osaamista ja yhteistyötä organisaation kehittämistyössä tarvitaan. Koulutus on antanut minulle varmuutta asiantuntijatyöhön ja aion jatkaa omaa oppimatkaani yhteiskehittämisen, oppimismuotoilun ja palvelumuotoilun menetelmien parissa soveltaen niiden parhaita paloja omaan työhöni.

Opinnäytetyö Theseus-tietokannassa

• 

• 

Katariina Nevalainen pääsi palvelumuotoilun YAMK opinnäytetyössään kehittämään uusien vapaaehtoisten itseohjautuvuutta vapaaehtoistoimintaan. Minkälaisia tilanteita sinä ennakoit kohtaavasi, jos liittyisit mukaan
vapaaehtoistoimintaan?

Aivomme tallentavat huomaamatta paljon tietoa erilaisista kokemuksistamme, ja tämä tiedon varanto
auttaa meitä toimimaan tutuissa tilanteissa. Menimme lähes minne tahansa, meillä on olemassa
jonkinlainen ennakko-oletus siitä, mitä tilanteessa tulee tapahtumaan.
Kun tutut asiat sujuvat aina odotetusti, alamme toimimaan ikään kuin autopilotilla. Kuitenkin jos
tilanteessa tapahtuu jotain odottamatonta, heräämme arvioimaan tilannetta uudelleen. Onko muutos
positiivinen vai negatiivinen suhteessa ennakko-odotuksiimme? Tunteemme auttavat meitä
määrittelemään tilanteen turvallisuuden tai vaaran, ilon tai pettymyksen. Ja käyttäydymme sen
mukaisesti.
Ihmisen käyttäytyminen ja tunteet ovat sidoksissa toisiinsa, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Tunteemme
ohjaavat käytöstämme -myös äkillisiä reaktiotamme seuraa aina tunne, jonka avulla taas arvioimme
tilanteen. Kun heräämme ns. autopilotistamme arvioimaan ympäröivää tilannetta, olemme läsnä
tilanteessa ja havainnoimme sitä monin aistein. Tallennamme uusia muistoja.

”Tietoinen pohdinta tilanteesta jälkikäteen auttaa meitä muodostamaan voimakkaimmat muistot.”

Kun tietoisesti reflektoimme palvelua jälkikäteen, muistamme nämä tunteita herättäneet
palvelukokemukset luultavasti paremmin kuin sellaiset, jotka eivät herättäneet meissä sen suurempia
tunteita. Tunnemuistimme ohjaa alitajunnassamme valintojamme ja luomme uusia ennakko- odotuksia
tilanteisiin näihin tunteisiin pohjautuen.

”Palvelumuotoilijan tulee löytää ne merkityksellisimmät käyttäytymiseen vaikuttaneet tunteet, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. ”

Koska ihmiset tekevät paljon tiedostamattomia päätöksiä alitajunnassaan, vastausta ei saa pelkästään
kysymällä sitä heiltä. Palvelun kehityksessä aina pystyttävä huomioimaan ihmisten latentteja tarpeita. Ja
niiden selvittämiseen tarvitaan palvelumuotoilun menetelmiä.
Opinnäytetyössäni opin, miten monet eri asiat vaikuttavat yksilöiden kokemuksen muodostumiseen.
Vapaaehtoistyön kokemus voi vaihdella suuresti mm. iän, sijainnin, viestien vastausviiveen tai vaikka
vapaaehtoistyöstä olevien liian erilaisten ennakko-odotuksien vuoksi.
Palvelumuotoilun hyvä menetelmien tuntemus auttaa minua asiantuntijatyössäni löytämään oikean
juurisyyn suunnitteluhaasteissa ja etenemään (eri sidosryhmien kanssa yhteiskehittäen)
käyttäjälähtöisen ratkaisun ideoimiseen, testaukseen ja jalkautukseen.

Katariina Nevalainen
Palvelumuotoilija,
Punainen Risti Ensiapu

YAMK opinnäytetyöprosessi lisäsi asiantuntijatyössäni oppimisympäristöjen suunnittelijana hyödynnettävää tietoa muun muassa oppimisen tavoista, aivojen toiminnasta ja tilakokemuksesta sekä täydensi empaattisen muotoilun työkalupakkia. Tutkin, voidaanko tilasuunnittelun avulla tukea oppijoiden keskittymistä, oppimista ja luovuutta monimuotoisissa oppimisympäristöissä. Hain rinnalla konsepti-ideoita täydentämään oppimisympäristöihin soveltuvaa tuotevalikoimaa.

• 

• 

Neurotiede tuo jatkuvasti uutta ajateltavaa myös tilojen suunnittelijoille. Eräs viimeisen parin vuosikymmenen ilahduttava aihe on kasvanut ymmärrys neuroplastisuudesta: aivomme ovat joka aamu herätessämme uudet! Oppia siis voi iän kaiken. Myös oppimisen tyylit vaihtelevat ja kehittyvät koko elämän ajan. Oppimistyyli on tapa, jolla oppija oppii tietoa mieluiten ja helpoimmin. Tyylit voidaan jakaa visuaaliseen, auditiiviseen, kinesteettiseen ja taktiiliseen, joista jokaisella jokin on vallitseva. Tiedon prosessointitapaa voi kuitenkin omasta oppimistyylistä riippumatta vaihdella. Optimaalisesti toimiva oppimisympäristö ohjaa tekemistä oikeanlaiseen rytmiin, jolloin mieli suuntautuu keskittymään, oppimaan ja luomaan, mielen pysyessä avoimena. Voidaan puhua flown/virtaavuuden tilasta. Flow-tila saavutetaan parhaiten voidessa itse vaikuttaa omaan olemiseen kulloistenkin tarpeiden mukaan. Vaikuttamisen mahdollisuus lisää psykologisen turvallisuuden tunnetta. Flow-tila on vastakkainen taistele tai pakene -tilan kanssa.

Koemme ympäristöjä kaikin aistein. Jokainen viidestä perusaistista vaikuttaa tilakokemukseen. Jotta tilakokemus on mahdollisimman vähän kuormittava – taistele tai pakene -tilaan ajava – tulee aistiergonomia huomioida tilojen yksityiskohtia suunnitellessa ja näin vaikuttaa virtaustilan syntyyn. Tilakokemusta voidaan ruokkia vaikkapa valaistuksella, ilmanlaadulla, lämpötilalla, hajuilla/tuoksuilla, ääniympäristöllä, kalustuksella, materiaalien tunnuilla, avaruudella ja katveisuudella. Oppimistyylien lisäksi herkkyytemme aistia ympäristössä tapahtuvia muutoksia vaihtelee yksilöittäin. Noin joka viides aikuisista kehoaistii ympäristöään herkemmin kuin muut. Herkkyys lisää kuormittumisen ja stressin kokemusta, jotka taas vievät mieltä poispäin virtaavuden tilasta. Monimuotoinen oppimisympäristö voidaan suunnitella tukemaan oppijaa hyödyntämään omia luontaisen oppimisen ja olemisen tapojaan. Tukea voidaan antaa luomalla erilaisia kohtaamisen ja vetäytymisen paikkoja, online ja offline tiloja. Monimuotoisuudella voidaan myös rikkoa näkymättömiä jännitteitä, joita suoriin pulpettiriveihin asetetut tilat vahvistavat. Monimuotoisuus tarjoaa mahdollisuuden vetäytyä suojaan tarvittaessa. Suojan tarjoaja voi olla yksittäinen tuote, kuten yksinkertainen, tarvittaessa esiin otettava seinäkeratkaisu. Tuote voi olla kuten opinnäytetyön tuotoksena syntynyt AistiTila, metsäinen huopamaja. Flow/virtaustilaa voidaan mahdollistaa tila- ja tuoteratkaisuilla.

Flow/virtaustila näyttää kulkevan käsi kädessä keskittymisen, oppimisen ja luovuuden kanssa. Hyödynnän tätä opinnäytetyöprosessin kasvattamaa ymmärrystä jatkossa työssäni. Lähestymistavan ja työkalut poimin empaattisen muotoilun keinoista. Pyrin hyppäämään tilojen käyttäjien sukkiin.

Lisätietoja: Reetta Lukka

Opinnäytetyö

• 

Muotoilun YAMK opinnäytetyössään Emma Rinneheimo konseptoi työnantajalleen strategia- ja viestintätoimisto Myy Agencylle palvelumuotoilun keinoin tehokkaan ja toistettavan verkkosivustojen suunnitteluprosessin.

”Verkkosivustoprojektit ovat aina isoja kokonaisuuksia ja niissä korostuu erityisesti asiakas- ja käyttäjälähtöisen suunnittelun merkitys”, Rinneheimo avaa opinnäytetyönsä taustaa. ”Verkkosivustojen suunnitteluprosessin kehityksellä pyrin luomaan toimeksiantajalleni arvoa suunnittelemalla prosessin, jota voidaan kehittää. Valmis konsepti antaa eväät verkkosivustojen tuottamisen kannattavuuden lisäämiseen ja asiakastyytyväisyyden parantamiseen.”
”Opinnäytetyöprosessin avulla kehitin omia strategisen ja käyttäjälähtöisen suunnittelun taitojani, joita pystyn suoraan hyödyntämään luovassa työssäni. Ymmärrän nyt entistä paremmin asiakkaan sekä kohderyhmän tarpeiden selvittämisen merkityksen”, Rinneheimo kertaa. ”Näin minä suunnittelijana pystyn auttamaan yrityksiä kehittämään houkuttelevia tuotteita ja palveluita, jotka palvelevat loppukäyttäjää.”

”Tärkeä oivallus opinnäytetyöprosessin aikana oli, että jos palveluita kehitetään tehokkuus edellä, unohdetaan asiakas ulkopuolelle. Silloin jätetään huomiotta todelliset tarpeet, jotka palvelun tulisi ratkaista”, Rinneheimo toteaa. ”Jos oletuksemme loppukäyttäjän tarpeesta on väärä, ei se kiinnosta häntä, eikä siten tuota myöskään yritykselle tulosta. Sen sijaan, jos loppukäyttäjää kuunnellaan ja ymmärretään, voidaan muotoilla palvelu sen pohjalta. Tällöin mitä todennäköisimmin tuotetta tai palvelua halutaan käyttää uudelleen.”

Opinnäytetyöprosessista kartutetut taidot auttavat Rinneheimoa kehittämään ratkaisuja ihmiskeskeisellä tavalla ja kasvattamaan asiakkaan kohderyhmälleen tuottamaa arvoa: ”Minulla on hyppysissäni tieto ja taito tehdä työni avulla ihmisen elämästä helpompaa ja miellyttävämpää. Ratkaisu piilee menetelmissä ja työkaluissa”.

Emma Rinneheimo on helsinkiläinen luova suunnittelija. Hän rakastaa visuaalisen
työn tuomia haasteita – käyttäjälähtöisen ajattelun yhdistämistä värien, sommittelun, varjojen ja valon hallintaan.

YAMK opinnäytetyö

• 

Maailma muuttuu ja niin pitää muuttua asiantuntijoiden ja samalla koko yrityksen toiminnan. Asiakaskeskeisyydestä puhutaan paljon, mutta ratkaisuja tehdään edelleen paljon pohjautuen omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiin tai olettamuksiin. Asiantuntijalähtöiset ratkaisut ovat harvemmin paras tie onnistuneeseen asiakastyöhön.

Olen aina peräänkuuluttanut sitä, että hyvä asiantuntija ei perustele töitään vetoamalla omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiin vaan perustaa valintansa tutkittuihin asiakastarpeisiin. Olen huomannut, että näin ei useinkaan tapahdu ja projekti lähtee väärille raiteille ja virheitä korjaillaan valmiissa tuotoksessa. Kukaan ei ole tyytyväinen, varsinkaan asiakas, ja pidemmällä ajalla tällainen toiminta hidastaa koko yrityksen liiketoiminnan kasvua.

Muotoiluajattelu on kaikkien asia

Graafisena suunnittelija tulen käyttämään opittuja muotoilun metodeja asiantuntijatyössäni, mutta tätä tärkeämpänä pidän sitä, että saan juurrutettua muotoiluajattelun koko yrityksen toimintastrategiaan.

Aito asiakaskeskeisyys liiketoiminnassa tarkoittaa, että kaikki yrityksen prosessit arvioidaan uudelleen asiakkaan näkökulmasta, sanoo Liisa Holma Bonfiresta.
Muotoilun ei tule olla yhden tai muutaman asiantuntijan vaalima asia joissakin yksittäisissä projekteissa, vaan koko yrityksen toimintamalli. Muotoilun jalkauttaminen yrityksen strategiaan on hidas ja työläs prosessi, mutta näen, että se on kaiken työn arvoinen. Tavoitteenani on kertoa ja opettaa muotoilulähtöinen lähestymistapa ensin johtoryhmälle ja heidän ymmärryksen ja tuen avulla koko organisaatiolle. Tällainen toimintamallin muutos vaatii investointeja ja pidemmän ajan strategian hallintaa. Tutkimuksen mukaan muutos kannattaa, sillä muotoilun hyödyntäminen suomalaisissa yrityksissä on parantanut erityisesti yrityksien kannattavuutta, nostanut tuotteista ja palveluista saatua hintaa sekä kasvattanut yrityksien markkinaosuutta.

Kirjoittaja:
Kaisa Bergman | Lead Graphic Designer | Filmbutik |

YAMK opinnäytetyö

Margot De Caster. Invitation

The starting point for this workshop, 06.06. – 10.06.22, is the same as the one from which we, as designers, operate in practice every day. We use photography to observe existing situations, learn how to understand space and study it with more detail. The camera helps us to frame specific aspects of space and architecture from another point of view. In doing so, it supports us, designers, to observe our surroundings more closely and map them on another level than a plan or drawing does. In addition we also use photography as a tool for design research. Photography has the power to create narratives within the images that are taken. A series of pictures can tell a story about a certain building, about how people use space, and how they interact with it. We create different scenario’s depending on what we want to communicate to a group of people. By thinking on how we want people to perceive our images, we create the perspectives to facilitate the story we want to bring.

Within this workshop we will be interested in an architecture of the image. We will learn how to observe our everyday surroundings more closely. By walking and looking through the lens of our camera we will look with another perspective at our built environment. By observing, we become more aware. Like a flaneur1, strolling around the city and observing, reflecting and capture situations. Maybe you will find yourself being interested in how people create unintended interior spaces within the public space. Or how people will interact and experience space and how they might create temporary objects/structures to inhabit a space and make it their own.
Starting from a walk, we will as well focus in this workshop on terms like framing, composition, storytelling and narrative, etc. We will look at relevant photographers who all have a specific practice within the field and a particular way of capturing space. The pictures we will take are all documented observations but at the same time they are also a momentary state that is captured for eternity. It is the start of a story, a design process and at the same time it triggers the imagination.

A a walk – role of the flaneur

B storytelling/the narrative

C simultaneity and layering

D framing/composition

1 A flâneur is a stroller, a loiterer, someone who ambles without apparent purpose but is secretly attuned to the history of the streets he walks and the perceptions of people and objects he comes across- and is in covert search of adventure and new experiences. Flâneurs don’t have any potential goals in mind; they are not walking to get something or go somewhere. They seem to be doing nothing but in reality, they are looking; opening their eyes and ears to the scenes, people and objects around them. They wonder about the lives of those who pass them, creating narratives about the homes and buildings around them, people- watching, eavesdropping on conversations and observing street life in general. The aim is to learn and to discover.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Students: Ada Aaltonen, Coco Eräkangas, Mikaela Fogelberg, Iines Pettersson, Laura Pilvinen, Jutta Pääkkölä, Lotta Vanari, Livia Wager, Mia Watkins

Teaching and exhibition photos: Margot De Caster

Ajankohtainen ja yhteisöllinen Esteettömyyden kompassi -sovellus vastaa esteettömän luontoretkeilyn käyttäjätarpeeseen.

Muotoilu YAMK tutkinnon opinnäytetyössäni Esteetön luontoretkeily -millaisia tulevaisuuden toiveita käyttäjillä on? on tutkittu esteetöntä luontoretkeilyä toimintarajoitteisten käyttäjien näkökulmasta. Tutkimuksen aikana on kuultu myös luontoalueiden ylläpitäjiä, kuten Metsähallituksen, luonnon virkistysalueiden ja kuntien edustajia sekä myös luontomatkailun yrittäjiä. Opinnäytetyön tilaajana on ollut Suomen Paralympiakomitea ry.

Palvelumuotoiluprosessina toteutetun tutkimuksen keskeisenä kysymyksenä on ollut saada selville, mitä käyttäjät ajattelevat esteettömästä luontoretkeilystä. Ja ennen kaikkea, millaiset asiat toimivat ja mikä on esteenä luontoretkelle lähtemiseen. Opinnäytetyön lopputulemana syntyi Esteettömyyden kompassi -yhteisöllinen mobiilisovellus sekä sitä tukevat verkkosivut. Esteettömyyden kompassi kokoaa teemoittain yhteen esteettömän luontoretkeen liittyvää tietoa sekä palveluja. Yhteisöllinen Esteettömyyden kompassi mahdollistaa ennen kaikkea paikan vertaiskokemuksien jakamiselle. Tietopankki sisältää seuraavat teemat; retkiyhteisö, retkikohteet, retkipalvelut, apuvälineet sekä retkivälineet.

Opinnäytetyön tutkimus on osoittanut, että esteettömän luontoretkeilyn eteen on vielä paljon tehtävää. Esteettömyyden kompassin kaltainen tietopankki on merkityksellinen viestintää tukeva työkalu. Yhteisöllinen vertaiskokemusten vaihtaminen ja esimerkit rohkaisevat luontoretkelle sekä kannustavat uusiin kokemuksiin. Tutkimuksen mukaan käyttäjän on vaikea löytää tietoa esteettömistä retkeilykohteista ja luontoreittien kuvaukset eivät myöskään aina vastaa todellisuutta. Esteettömyyskartoitusmenetelmä on olemassa, mutta itse sanoittamiseen ja kuvailuun tarvitaan vielä lisäohjeistusta ja opastusta. Käyttäjät kokevat myös, että apuvälinetietoa ei ole riittävästi ja että apuvälineiden saatavuus luontokohteisiin on hankalaa. Tässä moniammatillisella verkostoyhteistyön kehittämisellä on tärkeä rooli.

Palvelujen tarjoajien toimintaympäristön ja palvelujen esteettömyyden selkeämpi kuvaaminen sekä digitaalisten palvelujen saavutettavuuden parantaminen luovat toimintarajoitteisille käyttäjille tietoa, jonka avulla he luovat käsityksen mahdollisuudesta käyttää palveluja ilman esteitä. Palveluidenkin yhteydessä on tärkeää esteettömyystiedon sanoittamisen osaaminen.

Esteettömyys- ja saavutettavuustietoa ei varmasti ole kentällä liikaa. Vastaan mielelläni kysymyksiin itse tutkimusaiheesta tai palvelumuotoiluprosessista. Muotoiluosaajana ja rakennusalan ammattilaisena koulutan, neuvon ja opastan mielelläni esteettömyys- ja saavutettavuusasioissa. Olen myös rakennetun ympäristön esteettömyyskartoittaja (ESKEH) ja tarjoan palveluna myös esteettömyyskartoituksia sekä autan eteenpäin esteettömyystiedon sanoittamisessa. Autan myös yrityksiä kehittämään palveluja ja lisäämään asiakasymmärrystä palvelumuotoilun keinoin.

Yhteystiedot ja lisää tutkimuksesta:

Nina Leino

Sähköposti: nina.leino@viherhuone.com

• 

Kuva: Nina Leino

Opinnäytetyö

Kaisa Nurkkala tutki palvelumuotoilun YAMK opinnäytetyössään lasten tiedetuokioiden järjestämistä digitaalisen alustan avulla sekä esitteli asiakasyritykselle ehdotuksen opettajien digitaalisen yhteisön vahvistamisesta osana pedagogisen alustan käyttöä. Muotoiluratkaisun ytimessä olivat ne toiminnot, joiden kautta opettajat voisivat löytää yhteisöön liittymisen hyödyt sekä kokea saavansa tukea omalle opettajuudelleen etätyöskentelyn aikana ja opettajakollegoiden toimiessa ympäri maailmaa.

Opettaja kaipaa yhteisöltä enemmän kuin höpöttelyä

Opettajat ovat siirtyneet korona-pandemian myötä paitsi opettamaan, myös etsimään uusia ideoita, toimivia opetusmateriaaleja sekä vertaiskeskusteluja digitaalisiin ympäristöihin. Pedagogiikka on siirtynyt verkkoon, mutta niin ovat pedagogitkin, ja opettajat ovat ammattiryhmä, joille ideoiden jakaminen ja kokemus opettajayhteisöstä on erityisen tärkeä. Mikä sitten on se tapa, jolla opettajat yhteisöä digitaalisten välineiden avulla haluavat rakentaa ja millaiseen verkkokeskusteluun liittyä? Tutkin palvelumuotoilun opinnäytetyössäni pandemia-ajan opettamista sekä sitä, mitä opettajat digitaaliselta yhteisöltä kaipaavat. Kävi ilmi, että usein hyvin hektisessä asiantuntija-arjessa elävät pedagogit kaipaavat täsmällisiä vinkkejä tietyn taidon opettamiseen tai materiaalia, joka soveltuu juuri oikean ikäryhmän ohjaamiseen tai tietoaineksen käsittelyyn. Pelkkä höpöttely oppimisen ympärillä ei riitä, vaan keskustelun tulee olla tavoitteellista ja sen täytyy nopeuttaa opetuksen suunnittelua, jotta se tuntuu vaivan ja ajankäytön arvoiselta.

Verkkoyhteisön toiminnallisuus saa siis rakennuspalikoita täsmällisistä keskusteluista ja taitavan kollegan vinkeistä. Opettajat ovat oman substanssinsa erityisosaajia ja siksi he haluavat myös saada kädenjälkensä näkymään käyttämässään opetusmateriaalissa. Opettajalla on tarve kulkea pitämänsä opetustuokio ajatuksellisesti läpi ja siksi mahdollisuus muokata materiaaleja on erityisen merkittävä ominaisuus digitaaliselle alustalle. Samaan aikaan opettajat ovat halukkaita tukemaan toisiaan ja vinkkaamaan kehittämästään hyvästä käytännöstä kaverille. Täsmällisten vinkkien jakaminen yhtä lailla kuin ideoiden vastaanottaminen ovat elementtejä, joita hyvästä pedagogin digitaalisesta ympäristöstä tulee löytyä.

Korona-aika teki monesta vanhemmasta opettajan, kun rajoitustoimet sulkivat teitä, kouluja ja vaativat nuhanenäisiä lapsia jäämään päiväkotipäiväksi kotiin. Opetuksen suunnittelun vastuu jäi kuitenkin opettajille ja viimeistään tuolloin kävi selväksi, miten paljon tietoa, suunnitelmia, valokuvia ja videoita kotien kanssa pitikään jakaa, jotta oppimiselle syntyisi mahdollisuudet kodeissa ympäri maailmaa. Yhteydenpidon helppous, viestikanavien rajallinen määrä ja lasten tuotosten helppo jakaminen kodin ja koulun välillä nousivat entistä merkittävämmiksi ominaisuuksiksi oppimisteknologisissa ympäristöissä. Pandemia-aikana se korostui, mutta ilmiö lienee yhtä totta myös uudessa normaalissa ajassa: opettaja haluaa tunnistaa itsensä ja oman kädenjälkensä opetustyössään, käydä tavoitteellisia ja merkityksellisiä keskusteluja vertaisensa kanssa, löytää helposti ja nopeasti relevantteja ideoita opetuksen toteuttamiseen sekä tukea koteja yhteisessä tavoitteessa kasvattaa lapsista taitavia oppijoita ja oman vertaisryhmänsä jäseniä.

• 

Kuva: Kaisa Nurkkala

Opinnäytetyö

Konkreettisia ratkaisuideoita työntekijäpolun kehittämiseen

Metropolian YAMK-tutkinnon opinnäytetyönä toteutettiin käyttäjälähtöinen palvelumuotoiluprojekti, jossa kartoitettiin matkaa työnhakijasta työntekijäksi Helsingin telakalla. Työn teoreettisena lähtökohtana oli tutustua kokemusmuotoiluun ja työntekijäkokemukseen. Tavoitteena oli löytää elementtejä, joilla voidaan vaikuttaa positiivisen työntekijäkokemuksen syntyyn ja kehittää perehdytysprosessia. Projekti toteutettiin kevään 2022 aikana yrityksessä Helsinki Shipyard Oy, ja työn toteutti Metropolian opiskelija & telakan sisustussuunnittelija Saara Suvela.

Projektissa hyödynnettiin perinteisimpiä palvelumuotoiluun liitettyjä työkaluja, kuten asiakaspolkukartoitus, service blueprint ja affinity diagram. Työkaluja räätälöitiin projektin tarpeisiin. Jo projektiin lähdettäessä pidettiin haasteena laivanrakennusprosessin opettamista varsinkin alan ulkopuolelta tuleville uusille työntekijöille. Asiakaspolkukartoituksen avulla saatiin telakan henkilöstöltä nykytilanteesta aitoa, käyttäjälähtöistä palautetta, joka analysoitiin ja visualisoitiin työkalujen avulla. Palvelumuotoilun metodien ja työkalujen avulla saatiin luotua perehdytyksen kehittämiseen konkreettisia ideakonsepteja, jotka vastasivat tutkimuksessa esille tuotuihin haasteisiin. Projektin aikana löytyneet ideat perehdytyksen parantamiseksi esitettiin työn lopputuloksena. 

Työssä hyödynnettiin perinteisen palvelumuotoiluprosessin ideologiaa, jossa haasteeseen lähdettiin tutustumaan käyttäjälähtöisesti kartoittamalla nykytilaa ja tavoittelematta liikaa etukäteen määriteltyä lopputulosta. Työ toimii esimerkkinä siitä, miten prosessin suunta määräytyi vaihe vaiheelta löydetyn ja analysoidun tiedon perusteella. Opinnäytetyö osoittaa, kuinka palvelumuotoilun metodeja voidaan hyödyntää myös sellaisten prosessien suunnitteluun, jotka eivät ensivaikutelmalta täytä perinteisesti palveluksi kutsutun toimintaketjun määritelmiä. Yleisiä käytössäolevia palvelumuotoilun työkaluja voidaan muokata ja personoida tukemaan omaa projektia ja tutkimusta.

Työn kautta saadaan esiteltyä palvelumuotoilun hyödyt Helsinki Shipyard Oy:lle, ja kuinka palvelumuotoilua on mahdollista hyödyntää monien erilaisten prosessien kehittämisessä telakalla ja laivanrakennuksessa läpi organisaation. Palvelumuotoilussa tavoitteena ei tarvitse olla uuden luominen, vaan se sopii mainiosti myös olemassaolevan kehittämiseen. Erilaiset työkalut auttavat prosessien ja tulosten visualisoinnissa, mikä auttaa havainnollistamaan abstrakteja kokonaisuuksia. Uudet ideat voidaan esitellä ja perustella käyttäjälähtöisen tutkimustyön tuloksilla.

Lisätietoja:

Saara Suvela, sisustussuunnittelija, Helsinki Shipyard Oy.

Opinnäytetyö

Palkanlaskenta – työläs ja monimutkainen pakollinen paha vai arvoa tuottava palvelu?

”Palkka juoksee, minä en” – pahamainen suomalainen sanonta, joka viittaa siihen, että sanoja ei ole valmis juuri työskentelemään palkkansa eteen. Vaikka palvelut digitalisoituvat globaalin pandemian vauhdittamana ennätystahtia, ovat työläät palkanlaskennan prosessit edelleen arkipäivää monissa yrityksissä. Esimerkkejä näistä työläistä ja vanhanaikaisista käytännöistä ovat muun muassa paperiset vuoro- ja tuntilistat, fyysisesti töihin kiikutettavat sairastodistukset ja lukijalleen epäselvät palkkalaskelmat. Palkkansa eteen on toki suotavaa tehdä töitä, mutta entä jos palkanlaskennan tähden ei tulevaisuudessa tarvitsisi enää juosta?

Tähän paneudutaan Sanna Napolan YAMK opinnäytetyössä. Opinnäytetyössä tutkitaan, miten palkanlaskennan palveluita voidaan kehittää käyttäjäystävällisempään suuntaan ja helpottaa kaikkien palkanlaskentaan osallistuvien toimijoiden vastuita palkanlaskennan järjestelmän avulla. Työn toimeksiantaja on Visma Solutions Oy, joka on SaaS-palveluita tarjoava suomalainen yritys. Visma Solutions Oy:n tuotevalikoimaan kuuluu muun muassa taloushallinnon ja palkanlaskennan ohjelmistoja.

Haasteeseen paneuduttiin palvelumuotoilun keinoin hyödyntäen muun muassa teemahaastatteluja, prototyyppejä sekä erilaisia ideointimenetelmiä. Lopputuloksena syntyi palkanlaskennan palveluiden konsepti, joka koostuu suunnitteluohjureista ja ohjureita konkretisoivista konseptin rakennuspalikoista, jotka yhdessä kiteyttävät asiakkaiden toiveet ja tarpeet tulevaisuuden ratkaisulle sekä sen, miten näihin tarpeisiin voidaan järjestelmän avulla vastata. Lisäksi tulevaisuuden roolikuvauksien avulla selkeytettiin tulevaisuuden vastuiden jakoa ja eri toimijoiden roolien muutoksia ja palvelupolun avulla visualisoitiin eri toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta sekä järjestelmän ja automaation roolia tulevaisuuden ratkaisuissa.

Opinnäytetyön tekeminen oli monella tapaa opettavainen kokemus ja tarjosi poikkeuksellisen mahdollisuuden pohtia ja reflektoida toteutettua projektia perinpohjaisesti jälkikäteen. Tämän kokemuksen myötä työkalupakkiin kertyi niin uusia muotoilun menetelmiä ja työkaluja kuin myös uutta näkemystä, siitä miten näitä työkaluja hyödynnetään niin, että parhaiten tuetaan muotoilun kohteena olevan ongelman ratkaisua. Lisäksi työssä paneuduttiin asiakaskeskeiseen organisaatioteoriaan ja asiakaskeskeisyyden maturiteetin kasvattamiseen muotoiluprojektin ohessa. Tämän myötä opin uuden koko organisaation toimintaa tarkastelevan laajemman näkökulman asiakaskeskeisyyteen. Tämä laajempi näkökulma on omiaan tukemaan muotoilun ja asiakaslähtöisyyden merkityksen jakamista ja kommunikointia ja sen myötä voin tulevaisuudessa entistä paremmin argumentoida muotoilun ja asiakaslähtöisen kehittämisen puolesta sekä tukea organisaatioita muutoksessa kohti asiakaslähtöisempää kulttuuria ja toimintatapoja.

Lisätietoja:

Sanna Napola, Business Designer

sanna.napola@reaktor.com

• 

Lue opinnäytetyö