Margot De Caster. Invitation

The starting point for this workshop, 06.06. – 10.06.22, is the same as the one from which we, as designers, operate in practice every day. We use photography to observe existing situations, learn how to understand space and study it with more detail. The camera helps us to frame specific aspects of space and architecture from another point of view. In doing so, it supports us, designers, to observe our surroundings more closely and map them on another level than a plan or drawing does. In addition we also use photography as a tool for design research. Photography has the power to create narratives within the images that are taken. A series of pictures can tell a story about a certain building, about how people use space, and how they interact with it. We create different scenario’s depending on what we want to communicate to a group of people. By thinking on how we want people to perceive our images, we create the perspectives to facilitate the story we want to bring.

Within this workshop we will be interested in an architecture of the image. We will learn how to observe our everyday surroundings more closely. By walking and looking through the lens of our camera we will look with another perspective at our built environment. By observing, we become more aware. Like a flaneur1, strolling around the city and observing, reflecting and capture situations. Maybe you will find yourself being interested in how people create unintended interior spaces within the public space. Or how people will interact and experience space and how they might create temporary objects/structures to inhabit a space and make it their own.
Starting from a walk, we will as well focus in this workshop on terms like framing, composition, storytelling and narrative, etc. We will look at relevant photographers who all have a specific practice within the field and a particular way of capturing space. The pictures we will take are all documented observations but at the same time they are also a momentary state that is captured for eternity. It is the start of a story, a design process and at the same time it triggers the imagination.

A a walk – role of the flaneur

B storytelling/the narrative

C simultaneity and layering

D framing/composition

1 A flâneur is a stroller, a loiterer, someone who ambles without apparent purpose but is secretly attuned to the history of the streets he walks and the perceptions of people and objects he comes across- and is in covert search of adventure and new experiences. Flâneurs don’t have any potential goals in mind; they are not walking to get something or go somewhere. They seem to be doing nothing but in reality, they are looking; opening their eyes and ears to the scenes, people and objects around them. They wonder about the lives of those who pass them, creating narratives about the homes and buildings around them, people- watching, eavesdropping on conversations and observing street life in general. The aim is to learn and to discover.

Students: Ada Aaltonen, Coco Eräkangas, Mikaela Fogelberg, Iines Pettersson, Laura Pilvinen, Jutta Pääkkölä, Lotta Vanari, Livia Wager, Mia Watkins

Teaching and exhibition photos: Margot De Caster

Ajankohtainen ja yhteisöllinen Esteettömyyden kompassi -sovellus vastaa esteettömän luontoretkeilyn käyttäjätarpeeseen.

Muotoilu YAMK tutkinnon opinnäytetyössäni Esteetön luontoretkeily -millaisia tulevaisuuden toiveita käyttäjillä on? on tutkittu esteetöntä luontoretkeilyä toimintarajoitteisten käyttäjien näkökulmasta. Tutkimuksen aikana on kuultu myös luontoalueiden ylläpitäjiä, kuten Metsähallituksen, luonnon virkistysalueiden ja kuntien edustajia sekä myös luontomatkailun yrittäjiä. Opinnäytetyön tilaajana on ollut Suomen Paralympiakomitea ry.

Palvelumuotoiluprosessina toteutetun tutkimuksen keskeisenä kysymyksenä on ollut saada selville, mitä käyttäjät ajattelevat esteettömästä luontoretkeilystä. Ja ennen kaikkea, millaiset asiat toimivat ja mikä on esteenä luontoretkelle lähtemiseen. Opinnäytetyön lopputulemana syntyi Esteettömyyden kompassi -yhteisöllinen mobiilisovellus sekä sitä tukevat verkkosivut. Esteettömyyden kompassi kokoaa teemoittain yhteen esteettömän luontoretkeen liittyvää tietoa sekä palveluja. Yhteisöllinen Esteettömyyden kompassi mahdollistaa ennen kaikkea paikan vertaiskokemuksien jakamiselle. Tietopankki sisältää seuraavat teemat; retkiyhteisö, retkikohteet, retkipalvelut, apuvälineet sekä retkivälineet.

Opinnäytetyön tutkimus on osoittanut, että esteettömän luontoretkeilyn eteen on vielä paljon tehtävää. Esteettömyyden kompassin kaltainen tietopankki on merkityksellinen viestintää tukeva työkalu. Yhteisöllinen vertaiskokemusten vaihtaminen ja esimerkit rohkaisevat luontoretkelle sekä kannustavat uusiin kokemuksiin. Tutkimuksen mukaan käyttäjän on vaikea löytää tietoa esteettömistä retkeilykohteista ja luontoreittien kuvaukset eivät myöskään aina vastaa todellisuutta. Esteettömyyskartoitusmenetelmä on olemassa, mutta itse sanoittamiseen ja kuvailuun tarvitaan vielä lisäohjeistusta ja opastusta. Käyttäjät kokevat myös, että apuvälinetietoa ei ole riittävästi ja että apuvälineiden saatavuus luontokohteisiin on hankalaa. Tässä moniammatillisella verkostoyhteistyön kehittämisellä on tärkeä rooli.

Palvelujen tarjoajien toimintaympäristön ja palvelujen esteettömyyden selkeämpi kuvaaminen sekä digitaalisten palvelujen saavutettavuuden parantaminen luovat toimintarajoitteisille käyttäjille tietoa, jonka avulla he luovat käsityksen mahdollisuudesta käyttää palveluja ilman esteitä. Palveluidenkin yhteydessä on tärkeää esteettömyystiedon sanoittamisen osaaminen.

Esteettömyys- ja saavutettavuustietoa ei varmasti ole kentällä liikaa. Vastaan mielelläni kysymyksiin itse tutkimusaiheesta tai palvelumuotoiluprosessista. Muotoiluosaajana ja rakennusalan ammattilaisena koulutan, neuvon ja opastan mielelläni esteettömyys- ja saavutettavuusasioissa. Olen myös rakennetun ympäristön esteettömyyskartoittaja (ESKEH) ja tarjoan palveluna myös esteettömyyskartoituksia sekä autan eteenpäin esteettömyystiedon sanoittamisessa. Autan myös yrityksiä kehittämään palveluja ja lisäämään asiakasymmärrystä palvelumuotoilun keinoin.

Yhteystiedot ja lisää tutkimuksesta:

Nina Leino

Sähköposti: nina.leino@viherhuone.com

Kuva: Nina Leino

Opinnäytetyö

Kaisa Nurkkala tutki palvelumuotoilun YAMK opinnäytetyössään lasten tiedetuokioiden järjestämistä digitaalisen alustan avulla sekä esitteli asiakasyritykselle ehdotuksen opettajien digitaalisen yhteisön vahvistamisesta osana pedagogisen alustan käyttöä. Muotoiluratkaisun ytimessä olivat ne toiminnot, joiden kautta opettajat voisivat löytää yhteisöön liittymisen hyödyt sekä kokea saavansa tukea omalle opettajuudelleen etätyöskentelyn aikana ja opettajakollegoiden toimiessa ympäri maailmaa.

Opettaja kaipaa yhteisöltä enemmän kuin höpöttelyä

Opettajat ovat siirtyneet korona-pandemian myötä paitsi opettamaan, myös etsimään uusia ideoita, toimivia opetusmateriaaleja sekä vertaiskeskusteluja digitaalisiin ympäristöihin. Pedagogiikka on siirtynyt verkkoon, mutta niin ovat pedagogitkin, ja opettajat ovat ammattiryhmä, joille ideoiden jakaminen ja kokemus opettajayhteisöstä on erityisen tärkeä. Mikä sitten on se tapa, jolla opettajat yhteisöä digitaalisten välineiden avulla haluavat rakentaa ja millaiseen verkkokeskusteluun liittyä? Tutkin palvelumuotoilun opinnäytetyössäni pandemia-ajan opettamista sekä sitä, mitä opettajat digitaaliselta yhteisöltä kaipaavat. Kävi ilmi, että usein hyvin hektisessä asiantuntija-arjessa elävät pedagogit kaipaavat täsmällisiä vinkkejä tietyn taidon opettamiseen tai materiaalia, joka soveltuu juuri oikean ikäryhmän ohjaamiseen tai tietoaineksen käsittelyyn. Pelkkä höpöttely oppimisen ympärillä ei riitä, vaan keskustelun tulee olla tavoitteellista ja sen täytyy nopeuttaa opetuksen suunnittelua, jotta se tuntuu vaivan ja ajankäytön arvoiselta.

Verkkoyhteisön toiminnallisuus saa siis rakennuspalikoita täsmällisistä keskusteluista ja taitavan kollegan vinkeistä. Opettajat ovat oman substanssinsa erityisosaajia ja siksi he haluavat myös saada kädenjälkensä näkymään käyttämässään opetusmateriaalissa. Opettajalla on tarve kulkea pitämänsä opetustuokio ajatuksellisesti läpi ja siksi mahdollisuus muokata materiaaleja on erityisen merkittävä ominaisuus digitaaliselle alustalle. Samaan aikaan opettajat ovat halukkaita tukemaan toisiaan ja vinkkaamaan kehittämästään hyvästä käytännöstä kaverille. Täsmällisten vinkkien jakaminen yhtä lailla kuin ideoiden vastaanottaminen ovat elementtejä, joita hyvästä pedagogin digitaalisesta ympäristöstä tulee löytyä.

Korona-aika teki monesta vanhemmasta opettajan, kun rajoitustoimet sulkivat teitä, kouluja ja vaativat nuhanenäisiä lapsia jäämään päiväkotipäiväksi kotiin. Opetuksen suunnittelun vastuu jäi kuitenkin opettajille ja viimeistään tuolloin kävi selväksi, miten paljon tietoa, suunnitelmia, valokuvia ja videoita kotien kanssa pitikään jakaa, jotta oppimiselle syntyisi mahdollisuudet kodeissa ympäri maailmaa. Yhteydenpidon helppous, viestikanavien rajallinen määrä ja lasten tuotosten helppo jakaminen kodin ja koulun välillä nousivat entistä merkittävämmiksi ominaisuuksiksi oppimisteknologisissa ympäristöissä. Pandemia-aikana se korostui, mutta ilmiö lienee yhtä totta myös uudessa normaalissa ajassa: opettaja haluaa tunnistaa itsensä ja oman kädenjälkensä opetustyössään, käydä tavoitteellisia ja merkityksellisiä keskusteluja vertaisensa kanssa, löytää helposti ja nopeasti relevantteja ideoita opetuksen toteuttamiseen sekä tukea koteja yhteisessä tavoitteessa kasvattaa lapsista taitavia oppijoita ja oman vertaisryhmänsä jäseniä.

Kuva: Kaisa Nurkkala

Opinnäytetyö

Konkreettisia ratkaisuideoita työntekijäpolun kehittämiseen

Metropolian YAMK-tutkinnon opinnäytetyönä toteutettiin käyttäjälähtöinen palvelumuotoiluprojekti, jossa kartoitettiin matkaa työnhakijasta työntekijäksi Helsingin telakalla. Työn teoreettisena lähtökohtana oli tutustua kokemusmuotoiluun ja työntekijäkokemukseen. Tavoitteena oli löytää elementtejä, joilla voidaan vaikuttaa positiivisen työntekijäkokemuksen syntyyn ja kehittää perehdytysprosessia. Projekti toteutettiin kevään 2022 aikana yrityksessä Helsinki Shipyard Oy, ja työn toteutti Metropolian opiskelija & telakan sisustussuunnittelija Saara Suvela.

Projektissa hyödynnettiin perinteisimpiä palvelumuotoiluun liitettyjä työkaluja, kuten asiakaspolkukartoitus, service blueprint ja affinity diagram. Työkaluja räätälöitiin projektin tarpeisiin. Jo projektiin lähdettäessä pidettiin haasteena laivanrakennusprosessin opettamista varsinkin alan ulkopuolelta tuleville uusille työntekijöille. Asiakaspolkukartoituksen avulla saatiin telakan henkilöstöltä nykytilanteesta aitoa, käyttäjälähtöistä palautetta, joka analysoitiin ja visualisoitiin työkalujen avulla. Palvelumuotoilun metodien ja työkalujen avulla saatiin luotua perehdytyksen kehittämiseen konkreettisia ideakonsepteja, jotka vastasivat tutkimuksessa esille tuotuihin haasteisiin. Projektin aikana löytyneet ideat perehdytyksen parantamiseksi esitettiin työn lopputuloksena. 

Työssä hyödynnettiin perinteisen palvelumuotoiluprosessin ideologiaa, jossa haasteeseen lähdettiin tutustumaan käyttäjälähtöisesti kartoittamalla nykytilaa ja tavoittelematta liikaa etukäteen määriteltyä lopputulosta. Työ toimii esimerkkinä siitä, miten prosessin suunta määräytyi vaihe vaiheelta löydetyn ja analysoidun tiedon perusteella. Opinnäytetyö osoittaa, kuinka palvelumuotoilun metodeja voidaan hyödyntää myös sellaisten prosessien suunnitteluun, jotka eivät ensivaikutelmalta täytä perinteisesti palveluksi kutsutun toimintaketjun määritelmiä. Yleisiä käytössäolevia palvelumuotoilun työkaluja voidaan muokata ja personoida tukemaan omaa projektia ja tutkimusta.

Työn kautta saadaan esiteltyä palvelumuotoilun hyödyt Helsinki Shipyard Oy:lle, ja kuinka palvelumuotoilua on mahdollista hyödyntää monien erilaisten prosessien kehittämisessä telakalla ja laivanrakennuksessa läpi organisaation. Palvelumuotoilussa tavoitteena ei tarvitse olla uuden luominen, vaan se sopii mainiosti myös olemassaolevan kehittämiseen. Erilaiset työkalut auttavat prosessien ja tulosten visualisoinnissa, mikä auttaa havainnollistamaan abstrakteja kokonaisuuksia. Uudet ideat voidaan esitellä ja perustella käyttäjälähtöisen tutkimustyön tuloksilla.

Lisätietoja:

Saara Suvela, sisustussuunnittelija, Helsinki Shipyard Oy.

Opinnäytetyö

Palkanlaskenta – työläs ja monimutkainen pakollinen paha vai arvoa tuottava palvelu?

”Palkka juoksee, minä en” – pahamainen suomalainen sanonta, joka viittaa siihen, että sanoja ei ole valmis juuri työskentelemään palkkansa eteen. Vaikka palvelut digitalisoituvat globaalin pandemian vauhdittamana ennätystahtia, ovat työläät palkanlaskennan prosessit edelleen arkipäivää monissa yrityksissä. Esimerkkejä näistä työläistä ja vanhanaikaisista käytännöistä ovat muun muassa paperiset vuoro- ja tuntilistat, fyysisesti töihin kiikutettavat sairastodistukset ja lukijalleen epäselvät palkkalaskelmat. Palkkansa eteen on toki suotavaa tehdä töitä, mutta entä jos palkanlaskennan tähden ei tulevaisuudessa tarvitsisi enää juosta?

Tähän paneudutaan Sanna Napolan YAMK opinnäytetyössä. Opinnäytetyössä tutkitaan, miten palkanlaskennan palveluita voidaan kehittää käyttäjäystävällisempään suuntaan ja helpottaa kaikkien palkanlaskentaan osallistuvien toimijoiden vastuita palkanlaskennan järjestelmän avulla. Työn toimeksiantaja on Visma Solutions Oy, joka on SaaS-palveluita tarjoava suomalainen yritys. Visma Solutions Oy:n tuotevalikoimaan kuuluu muun muassa taloushallinnon ja palkanlaskennan ohjelmistoja.

Haasteeseen paneuduttiin palvelumuotoilun keinoin hyödyntäen muun muassa teemahaastatteluja, prototyyppejä sekä erilaisia ideointimenetelmiä. Lopputuloksena syntyi palkanlaskennan palveluiden konsepti, joka koostuu suunnitteluohjureista ja ohjureita konkretisoivista konseptin rakennuspalikoista, jotka yhdessä kiteyttävät asiakkaiden toiveet ja tarpeet tulevaisuuden ratkaisulle sekä sen, miten näihin tarpeisiin voidaan järjestelmän avulla vastata. Lisäksi tulevaisuuden roolikuvauksien avulla selkeytettiin tulevaisuuden vastuiden jakoa ja eri toimijoiden roolien muutoksia ja palvelupolun avulla visualisoitiin eri toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta sekä järjestelmän ja automaation roolia tulevaisuuden ratkaisuissa.

Opinnäytetyön tekeminen oli monella tapaa opettavainen kokemus ja tarjosi poikkeuksellisen mahdollisuuden pohtia ja reflektoida toteutettua projektia perinpohjaisesti jälkikäteen. Tämän kokemuksen myötä työkalupakkiin kertyi niin uusia muotoilun menetelmiä ja työkaluja kuin myös uutta näkemystä, siitä miten näitä työkaluja hyödynnetään niin, että parhaiten tuetaan muotoilun kohteena olevan ongelman ratkaisua. Lisäksi työssä paneuduttiin asiakaskeskeiseen organisaatioteoriaan ja asiakaskeskeisyyden maturiteetin kasvattamiseen muotoiluprojektin ohessa. Tämän myötä opin uuden koko organisaation toimintaa tarkastelevan laajemman näkökulman asiakaskeskeisyyteen. Tämä laajempi näkökulma on omiaan tukemaan muotoilun ja asiakaslähtöisyyden merkityksen jakamista ja kommunikointia ja sen myötä voin tulevaisuudessa entistä paremmin argumentoida muotoilun ja asiakaslähtöisen kehittämisen puolesta sekä tukea organisaatioita muutoksessa kohti asiakaslähtöisempää kulttuuria ja toimintatapoja.

Lisätietoja:

Sanna Napola, Business Designer

sanna.napola@reaktor.com

Lue opinnäytetyö